top of page

Pimeässä huoneessa
istuu Hyvyys
kädet nyppivät olemattomia
langanpätkiä hameenhelmasta
odottavan aika on pitkä
pää kallistuu
korva kuuntelee
sadat askeleet kulkevat ohitse
yksi pysähtyy, kurkistaa ovesta
säikähtää Hyvyyden kasvoja

Aika kulkee
kukaan ei tule

Kuka kantaisi Hyvyyden ulos
pesisi jalat
sitoisi haavat
syöttäisi, juottaisi
tuudittaisi sylissään
kertoisi tarinaa
Hyvyydestä, joka istui pimeässä huoneessa
sadoista askeleista, jotka menivät ohitse
yksistä, jotka pysähtyivät
vain yhdetkö?


minäkö se olin?

bottom of page